Ilmassa on syksyn tuoksua

Lilo tähystelee pellolle, jos siellä menisi pupuja

Kesken lenkin on kiva jäädä huilaamaan

Auringonkukat ovat Lilon mielestä kauniita

Kolmen kopla

Aksu-herra

Mio-sisko

Mio ja Lilo

Sulassa sovussa

Sorsapuistossa

Ruska alkaa saapua ja maa on täynnä omenapuista pudonneita omenoita. Niin se kesä taas meni liiankin nopeeta ja kohta odotellaankin jo joulua.

Meillä kesä meni todella hyvin. Lilolla oli karvanlähtö kesäkuussa ja se ei aiheuttanut pahjoa kutinoita ollenkaan. Eli ei tarvinnut eläinlääkärissä käydä tai lääkkeitä syöttää, vain rypsiöljyä ja valkosipulia ruokaan. Pientä rapsuttelua oli, mutta iho ei mennyt rikki ja uusi turkki kasvoi pian takaisin, tosin vähän kevyempänä kuin talvella, mikä oli todella hyvä kesän trooppisessa ilmastossa ;) Lilo pääsi lihomaan muutaman kilon kesän aikana, koska liikunta jäi vähemmälle lämpötilan ollessa lähellä 30 astetta. Lilo nauttikin koko kesän makoilusta takapihalla viileällä nurmikolla varjossa syöden omenoita ja marjoja. Itse olin kesän töissä ja nyt vasta vietin kesälomani.

Lilon korvia ollaan silloin tällöin putsailtu, koska etenkin oikea korva erittää töhnää, mutta korvat eivät kutia enään, toisin kuin keväällä. Ja koska Lilo oli ollut näin hyvässä kunnossa koko kesän ja ihokontrollissa ei tullut moitteita niin saimme rokotukset hoidettua kuntoon, jotka olivat aikasemmin vanhentuneet pitkän antibiootti-ja kortisonikuurin takia.

Lilolla oli juoksut elokuussa ja koira oli täysin itsensä vastakohta, vinkui ulos koko ajan ja jokaisen koiran perään, ei syönyt ruokaansa ja käyttäytyi muutenkin erilailla. Nyt se taas söisi mitä vaan milloin vaan ja saan pyydellä ulos moneen kertaan ja raahata perässäni lenkeillä, Lilo on aina ollut enemmän sohvaperuna kuin aktiiviliikkuja ;D nyt yritetään karistaa kesän kilot pidemmillä lenkeillä raikkaassa syyssäässä.

Olimme Mio ja Aksu akitoiden kanssa lenkillä ja koirat tulevat edelleen hyvin toimeen, yhtään ärhentelyjä ei ollut, mutta ei niitä silti keskenään voisi jättää ilman valvontaa. Tiina heittikin ehdotuksen, että lähtisimme heidän kanssaan Voittaja näyttelyyn ja vietäisiin Lilo japanilaistuomarille näytiksi. Lilo ei siis koskaan ole ollut näyttelyissä ja ei sen ulkonäössä vikaa ole, mutta susiulvonnan se kehässä voisi pistää pystyyn. Mutta jos käytäisiin parissa mätsärissä syksyn aikana harjottelemassa ja kokeilemassa tuleeko siitä mitään.

Eipä meille kummempia, yritän ahkerammin kirjoitella ja lisäillä kuvia tänne. Pientä ulkoasu päivitystä blogi onkin jo saanut.

Hyvää syksynjatkoa kaikille ja toivotaan että kutinat pysyvät poissa! :)

-Martina ja Lilo