Siitä on jo neljä vuotta, kun odotin omaa akitan pentua syntyväksi.Olin varmaan pari vuotta haaveillut ja puolisen vuotta odottanut ja ollut yhteydessä kasvattajaan Nooraan, jonka kennelliin piti syntyä pentuja tammikuun lopussa 2008 yhdistelmästä Vaara+Riski. Sain surullisen puhelun Nooralta joka kertoi, että pentuja syntyi kaksi. Toinen kuolleena ja toinen kuoli vain 4h ikäisenä. Minulle ei olekaan pentua. Mutta Noora kertoi toiseen kennelliin olevan tulossa pentuja parin viikon päästä. Ja vielä yhdistelmästä jossa pentujen isä olisi sama ja emä Vaaran sisko Oma. Pieni toivo siis olisi saada pentu. Soitin Anitalle Kaakkomäen kennelliin ja hän kertoi, että pentuja oli vielä vapaana. Eli Lilo tuli minulle pienen mutkan ja sattuman kautta.
Parisen viikkoa kului ja sain kuulla, että 5 pentua syntyi 15.2 joista 4 narttua ja yksi uros. Minulle olisi siis brindle tyttö tulossa. Kun ensi kerran 5 viikkoisia pentuja olimme katsomassa niin se oli todella outoa koska kyse oli elämäni ensimmäisestä omasta koirasta ja sitä ei meinannut uskoa todeksi. Huhtikuun kolmantena päivänä haimme Lilon kotiin ja kyydissä matkusti myös sisko Mio. Se oli ihmeellistä aikaa ja muistan kuinka Lilo itki pari ensimmäistä yötä. Nyt kun muistelee niin Lilo oli jo silloin samanlainen kuin nytkin eli Lilomainen :D perso ruualle, ujo ja pehmolelut sai kyytiä.
Vaikka Lilo ei ole täydellinen niin silti en muuttaisi mitään tai vaihtaisi toiseen. Yhdessä olemme kokeneet hyviä ja huonoja hetkiä, pelänneet pahinta ja toivoneet parasta ja kulkeneet yhdessä. Toivon todella, että meidän ystävyys ei loppuisi vielä pitkään aikaan. Niin tärkeä se on ja tekee huonoistakin päivistä jollain tavalla hyviä. Parasta Lilossa on ehkä se, että se on aina maailman onnellisin nähdessään minut, se ei koskaan tuomitse, se aina ymmärtää ja kuuntelee, se on aina vierellä, jos vain mahdollista, se osaa nauttia pienistä asioista eikä vaadi paljoa. On hienoa omistaa koira, akita, raidallinen ystävä Lilo! <3
Alku höpötyksen jälkeen voin kertoa, jopa kuulumisia. ;) Lilo rapsuttelee edelleen itseään ja kortisonikin loppuu viikon päästä. Nyt kun pakkaset lauhtuivat on tarkoituksena pestä turkki hoitavalla shampoolla. Jos ei helpotusta ala tulla täytyy varata aika ell. Vielä ainakin iho on kunnossa eli ei ole mennyt rikki tai tulehtunut. Korvatkin ovat vähän taas kutisseet.
Olimme Pirkanmaan akitalenkillä pari viikkoa sitten ja siellä oli hyvin porukkaa, kymmenkunta akitaa ja saman verran ihmisiä sekä hokkaido ja akitamix. Sää oli aurinkoinen ja pakkasta mukavasti. Tarkoitus on tavata joka kuukausi lenkkien tai kahvittelujen merkeissä. tällä kertaa ei ole kuvia päivältä mutta ens kerralla sitten. Todella mukavaa, että on alettu aktiivisemmin järkätä näitä.
Kuvia Lilosta on tulossa vaikka kuinka paljon. :)
Lilon synttärilahja on pari pehmoa herkkuruokaa!
-Martina
Ihanasti kirjoitettu akitaystävästä. Niin se on meilläkin, ei lähelläkään täydellistä ja monet murheet tuonu tullessaan tuo Kaira ja silti ei päivääkään vaihtais. Toivottavasti kumpaisellakin on vielä monia vuosia edessä!
VastaaPoistaKiva blogi sinulla :) Itsekin ole kauan jo haaveillut akitasta. Olen myös vieraillut useaan kertaan kaakkomäen sivuilla, kasvattavatko he enään akitoja ? :)
VastaaPoista