Hyvää syntymäpäivää Lilo 15.2 !

Siitä on jo neljä vuotta, kun odotin omaa akitan pentua syntyväksi.Olin varmaan pari vuotta haaveillut ja  puolisen vuotta odottanut ja ollut yhteydessä kasvattajaan Nooraan, jonka kennelliin piti syntyä pentuja tammikuun lopussa 2008 yhdistelmästä Vaara+Riski. Sain surullisen puhelun Nooralta joka kertoi, että pentuja syntyi kaksi. Toinen kuolleena ja toinen kuoli vain 4h ikäisenä. Minulle ei olekaan pentua. Mutta Noora kertoi toiseen kennelliin olevan tulossa pentuja parin viikon päästä. Ja vielä yhdistelmästä jossa pentujen isä olisi sama ja emä Vaaran sisko Oma. Pieni toivo siis olisi saada pentu. Soitin Anitalle Kaakkomäen kennelliin ja hän kertoi, että pentuja oli vielä vapaana. Eli Lilo tuli minulle pienen mutkan ja sattuman kautta.
Parisen viikkoa kului ja sain kuulla, että 5 pentua syntyi 15.2 joista 4 narttua ja yksi uros. Minulle olisi siis brindle tyttö tulossa. Kun ensi kerran 5 viikkoisia pentuja olimme katsomassa niin se oli todella outoa koska kyse oli elämäni ensimmäisestä omasta koirasta ja sitä ei meinannut uskoa todeksi. Huhtikuun kolmantena päivänä haimme Lilon kotiin ja kyydissä matkusti myös sisko Mio. Se oli ihmeellistä aikaa ja muistan kuinka Lilo itki pari ensimmäistä yötä. Nyt kun muistelee niin Lilo oli jo silloin samanlainen kuin nytkin eli Lilomainen :D perso ruualle, ujo ja pehmolelut sai kyytiä.
Vaikka Lilo ei ole täydellinen niin silti en muuttaisi mitään tai vaihtaisi toiseen. Yhdessä olemme kokeneet hyviä ja huonoja hetkiä, pelänneet pahinta ja toivoneet parasta ja kulkeneet yhdessä. Toivon todella, että meidän ystävyys ei loppuisi vielä pitkään aikaan. Niin tärkeä se on ja tekee huonoistakin päivistä jollain tavalla hyviä. Parasta Lilossa on ehkä se, että se on aina maailman onnellisin nähdessään minut, se ei koskaan tuomitse, se  aina ymmärtää ja kuuntelee, se on aina vierellä, jos vain mahdollista, se osaa nauttia pienistä asioista eikä vaadi paljoa. On hienoa omistaa koira, akita, raidallinen ystävä Lilo! <3


Alku höpötyksen jälkeen voin kertoa, jopa kuulumisia. ;) Lilo rapsuttelee edelleen itseään ja kortisonikin loppuu viikon päästä. Nyt kun pakkaset lauhtuivat on tarkoituksena pestä turkki hoitavalla shampoolla. Jos ei helpotusta ala tulla täytyy varata aika ell. Vielä ainakin iho on kunnossa eli ei ole mennyt rikki tai tulehtunut. Korvatkin ovat vähän taas kutisseet.

Olimme Pirkanmaan akitalenkillä pari viikkoa sitten ja siellä oli hyvin porukkaa, kymmenkunta akitaa ja saman verran ihmisiä sekä hokkaido ja akitamix. Sää oli aurinkoinen ja pakkasta mukavasti. Tarkoitus on tavata joka kuukausi lenkkien tai kahvittelujen merkeissä. tällä kertaa ei ole kuvia päivältä mutta ens kerralla sitten. Todella mukavaa, että on alettu aktiivisemmin järkätä näitä.

Kuvia Lilosta on tulossa vaikka kuinka paljon. :)

Lilon synttärilahja on pari pehmoa herkkuruokaa!

-Martina

Kylläpä aika rientää

On taas viime päivityksestä aikaa. Joulu tuli ja meni niin myös uusivuosi ja kohta onkin jo Lilon synttärit.

Lilolla oli karvanlähtö tuossa joulun alla ja se rapsutteli itseensä, pesin kerran sen ja annoin öljyjä enemmän ruokaan niin ei tullut isompia kutinoita. Meni pari viikkoa ja karva alkoi kasvaan takaisin eikä kutinaa ollut yhtään. Nyt heti kun tuli ekat -10 ja yli pakkaset niin rapsutus alkoi. Olikin jo suursiivouksen aika ja koko kämppä luuututtiin ja matot tuuletettiin 6h parvekkeella pakkasessa jotta pölypunkit kuolisi. Ei olla käyty ell koska iho ei ole rikki ja rapsutus vähäistä, olen myös antanut 5mg kortisonia päivässä, jota meillä on jäänyt viime keväästä kun Lilo oli kuurilla monta kuukautta. Jos tilanne pahenee niin mennään ell käymään.

Lilo ei saanut montaa joululahjaa, kun saa aina välillä pehmoleluja, mitä
löydän kirpparilta parilla eurolla, tulee halvemmaksi kierrätys kun ostaa kalliita koiranleluja mitkä tuo neiti tuhoaa hetkessä. :)  Liloa ei haitannut uuden vuoden raketit yhtään, kyllä se ulkona kuunteli ja katseli isoimpia, mutta ei stressannut yhtään, mikä on sinsä hassua, kun muuten se stressaa aika helposti uusia/outoja asioita.

Lilo rakastaa lunta ja siellä sukeltamista, sitä ei haittaa yhtään että mahaan asti on lunta. Lilo haluaisi olla koko ajan ulkona. Jäätynyt oravan raato oli niin kallis aarre, että pieni murahdus tuli kun olisi pitänyt siitä luopua. Pupun jäljet saavat myös Lilon pään niin pyörälle, että on siinä välillä pitelemistä. :D eikä sitä haittaa pakkanen tai lumimyrskykään. Lilo on taas jostain kumman syystä hyvin tuhdissa kunnossa vaikka se nirsoilee välillä ruuan kanssa ja olen pienentänyt sen ruoka-annoksia. 

Kävin joulukuussa Helsingin Voittaja näyttelyssä ja oli mukava nähdä kerralla akitoja ja omistajia. Nyt pirkanmaalla yritetään myös ahkerammin kokoontua, seuraava lenkki on la 28.1, mutta olen silloin töissä ja emme pääse osallistumaan.

Lilon sisko June, joka sairasti SA:ta siirtyi koirien taivaaseen tuossa marraskuussa :( on nämä sairaudet ikäviä tässä rodussa.


Eipä meille mitään ihmeempiä kuulu, tavallista arkea. Laitan joku päivä tuoreempia kuvia Lilosta tänne.

-Martina ja Lilo

Viileä, mutta värikäs syksy

Nyt alkaa jo viimeisetkin lehdet putoileen puista ja maa on kirjava. Kauniita aurikoisia ilmoja on ollut, mutta myös pilvisiä, tuulisia ja sateisia päiviä. Me emme Lilon kanssa tykkää lenkkeillä pitkään sateessa.

Lilolla oli lieviä valeraskaus oireita niin kuin aikasemminkin pari kuukautta aina juoksujen jälkeen. Se oli väsynyt, ei syönyt kunnolla, tai vaan herkut olisi kelvannut, ei oikeen halunnut ulos, teki pesää parina iltana ja yritti hoivata pehmoleluaan. Onneksi kaikki oli lievää ja ei kestänyt montaa päivää. Nyt taas se lähtee reippaana ulos ja syö paremmin. :)
Meidän lähellä on vanha soraharju, missä ollaan käyty metsälenkeillä, se on todella kaunis ja rentouttava paikka. Lilo rakastaa metsänhajuja, merkkailee ja tonkii maata. Se on niin harmi, kun Liloa ei voi pitää vapaana, kun sillä on niin vahva metsästysvietti, että lähtee minkä vaan eläimen jäljen perään. Ja tuossa harjun kummallakin puolen on isot autotiet sekä junarata niin ei viitsi ottaa riskiä.

Me käytiin Lilon ja Tiinan kanssa yhdessä mätsärissä, jossa Lilo oikeestaan ulvoi ja haukkui koko ajan ja sai sinisen nauhan. Tiesin sen, koska ei se ole tottunut semmoiseen. Lilo tykkää olla vaan kotikoira eikä mikään näyttelytähti. :D Itse ajattelin mennä Voittajanäyttelyyn kehän reunalle tapaamaan ja kannustamaan tuttuja.

Eipä meille sitten kummempia. Toivon että Lilo pysyy terveenä, kun on ollutkin jo keväästä asti. :) kuvia laitan kun saan siirrettyä koneelle.

-Martina

Ilmassa on syksyn tuoksua

Lilo tähystelee pellolle, jos siellä menisi pupuja

Kesken lenkin on kiva jäädä huilaamaan

Auringonkukat ovat Lilon mielestä kauniita

Kolmen kopla

Aksu-herra

Mio-sisko

Mio ja Lilo

Sulassa sovussa

Sorsapuistossa

Ruska alkaa saapua ja maa on täynnä omenapuista pudonneita omenoita. Niin se kesä taas meni liiankin nopeeta ja kohta odotellaankin jo joulua.

Meillä kesä meni todella hyvin. Lilolla oli karvanlähtö kesäkuussa ja se ei aiheuttanut pahjoa kutinoita ollenkaan. Eli ei tarvinnut eläinlääkärissä käydä tai lääkkeitä syöttää, vain rypsiöljyä ja valkosipulia ruokaan. Pientä rapsuttelua oli, mutta iho ei mennyt rikki ja uusi turkki kasvoi pian takaisin, tosin vähän kevyempänä kuin talvella, mikä oli todella hyvä kesän trooppisessa ilmastossa ;) Lilo pääsi lihomaan muutaman kilon kesän aikana, koska liikunta jäi vähemmälle lämpötilan ollessa lähellä 30 astetta. Lilo nauttikin koko kesän makoilusta takapihalla viileällä nurmikolla varjossa syöden omenoita ja marjoja. Itse olin kesän töissä ja nyt vasta vietin kesälomani.

Lilon korvia ollaan silloin tällöin putsailtu, koska etenkin oikea korva erittää töhnää, mutta korvat eivät kutia enään, toisin kuin keväällä. Ja koska Lilo oli ollut näin hyvässä kunnossa koko kesän ja ihokontrollissa ei tullut moitteita niin saimme rokotukset hoidettua kuntoon, jotka olivat aikasemmin vanhentuneet pitkän antibiootti-ja kortisonikuurin takia.

Lilolla oli juoksut elokuussa ja koira oli täysin itsensä vastakohta, vinkui ulos koko ajan ja jokaisen koiran perään, ei syönyt ruokaansa ja käyttäytyi muutenkin erilailla. Nyt se taas söisi mitä vaan milloin vaan ja saan pyydellä ulos moneen kertaan ja raahata perässäni lenkeillä, Lilo on aina ollut enemmän sohvaperuna kuin aktiiviliikkuja ;D nyt yritetään karistaa kesän kilot pidemmillä lenkeillä raikkaassa syyssäässä.

Olimme Mio ja Aksu akitoiden kanssa lenkillä ja koirat tulevat edelleen hyvin toimeen, yhtään ärhentelyjä ei ollut, mutta ei niitä silti keskenään voisi jättää ilman valvontaa. Tiina heittikin ehdotuksen, että lähtisimme heidän kanssaan Voittaja näyttelyyn ja vietäisiin Lilo japanilaistuomarille näytiksi. Lilo ei siis koskaan ole ollut näyttelyissä ja ei sen ulkonäössä vikaa ole, mutta susiulvonnan se kehässä voisi pistää pystyyn. Mutta jos käytäisiin parissa mätsärissä syksyn aikana harjottelemassa ja kokeilemassa tuleeko siitä mitään.

Eipä meille kummempia, yritän ahkerammin kirjoitella ja lisäillä kuvia tänne. Pientä ulkoasu päivitystä blogi onkin jo saanut.

Hyvää syksynjatkoa kaikille ja toivotaan että kutinat pysyvät poissa! :)

-Martina ja Lilo

Kevät on tullut

Paistaa se aurinko risukasaankin vai lumikasaan? ;)
Vihdoin on alkanut lumet sulaan meillä päin, mutta kauhean kuran takia joutuu tassuja peseen melkein joka lenkin jälkeen :/ on taas kulunut aika niin nopeasti, että mistä sitä aloittaisi.

Helmikuun vikana viikonloppuna oltiin Akita ry:n talvipäivillä Punkalaitumella siskoni ja Lilon kanssa. Olimme vain la-päivän, johon kuului vuosikokous, päivällinen, lenkkeilyä ja muuta ohjelmaa. Oli todella mukavaa ja kiva nähdä vanhoja sekä uusia kippuroita omistajineen :)

Lilon antibiootti-kuuri loppui muutama viikko sitten ja juuri kun iho oli hyvässä kunnossa ja saatiin ell lupa vähentää kortisonia minimiin niin kutina palasi ja nyt Lilo on viikon verran vähän rapsutellut itseään ja korviaan. Kortisoni määrän nostin nyt takaisin sinne mikä se aluksi olikin. Katsotaan taas sillä määrällä saadaanko kutina loppumaan, jos ei niin sitten täytyy varata aika ell ja miettiä mikä avuksi. Olen pessyt Liloa viikon kahden välein Virbac Allerderm nimisellä shamppoolla ja saman merkkistä hoitosuihketta laittanut iholle. Ne ovat vähän helpottaneet kutinaa. Edelleen Lilo saa Nutrolin-ja rypsiöljyä ruokaan, välillä myös B-vitamiinia.

Lilolla oli myös muutaman päivän ripuli, joka meni ohi paastolla ja kivennäisvalmiste Attapectillä. Oli ihan kamalaa ravata ulkona ja aamulla oli myös läjä sisällä. Lilolla ei ole kahteen vuoteen ollut maha kuralla niin olin todella yllättynyt tästä, Lilo syö ulkoa kaikenlaisia raatoja ja mitä sattuu löytämään eikä sen masu yleensä reagoi mitenkään. Nyt kuitenkin joku pöpö meidät yllätti.

Ikäviä uutisia on jälleen kerrottavana, sillä Lilon siskolla Junella on todettu sa. Todella surullista, että jo kaksi Lilon sisarusta on sairastanut. Voimia Junelle ja perheelle. Sa:n lisäksi pari VKH tapaustakin on tullut, Lilon isän sekä äidin puolelta. On todella harmillista, että nämä sairaudet pääsevät periytymään salakavalasti ja puhkeamaan koska vaan ja parannusta ei ole :(

Kuvia on paljon, ei ihan tuoreita vaan talvipäiviltä ja Lilosta noin kuukausi sitten otettuja... ne ilmestyvät tänne lähipäivinä.

-Martina

Antibioottia ja kortisonia

Moikka, taas on aikaa mennyt viime päivityksestä... Lilolla oli synttärit 15.2 ja ikää on nyt jo 3 vuotta!

Olemme käyneet nyt kaksi kertaa ell viime päivityksen jälkeen. Viimeksi 3 päivää sitten. Eli Lilon korva on nyt ok. Mutta ihossa oli tulehdus ja Lilo on saanut nyt kuukauden kortisonia ja antibioottia sekä pesu kerran viikossa hoitavalla shampoolla ja jätettävä hoitoaine ihoon. Tietty myös rasvahappolisää koko ajan ruokaan. Nyt tulehdus on melkein jo parantunut, mutta ei kokonaan ja nyt iho hilseilee kamalasti koska vanha kuollut iho irtoaa. Joten lääkekuuri jatkuu vielä ainakin 3vk, jolloin taas iho-kontrollikäynti. Tärkeintä on että iho ei nyt kutise niin Lilon on hyvä olla. Karvaa on kasvanut takaisin, mutta ei tuota vielä turkiksi voi sanoa ;) Lilo sai myös hilsepunkkilääkkeen varmuudeksi. Rokotukisia ei voida antaa ennen kuin kortisoni ja tulehdus ovat poissa elimistöstä.

Suurin syy iho-ongelmiin on nyt talvella pölypunkki, jolle siis Lilo jo aikasemmin todettu allergiseksi, myös karvanlähtö ja kuiva ilma lisäsivät ärsytystä. Ollaan käyty nyt ihotautilääkärillä, jotta saadaan oikeaa ja osavaa apua. Tämä iho-oireilu tulee olemaan ongelma joka talvi, mutta lääkityksellä voisi lievittää oireita. Joudun aina väkisin raahaamaan Lilon ell, se ulvoo aluksi ja tärisee pelosta. Kun sille laittaa kuonokopan se on hiljaa ja toimenpiteet antaa tehdä ja sen jälkeen on hiljaa, iloinen ja reipas. Se vaan pelkää aluksi niin kamalasti, mutta joka kerta se on ollut reippaampi :)

Kuulin todella ikäviä uutisia, että Lilon veli on sairastunut sa:han. :( Koira on onneksi ihan hyvässä kunnossa kuulemani mukaan. Toivon heille paljon voimia sairauden kanssa elämiseen.

Olemme menossa ensi lauantaina eli 26.2 akitayhdistyksen talvipäiville Punkalaitumelle, mutta vain päiväkävijöiksi. Jos pakkasta on yli -20 niin jätän Lilon kotiin, joten toivotaan että olisi pikku pakkanen vaan ja aurinko paistaisi :) On kiva nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja tovottavasti uusiakin kippuroita ja ihmisiä. Siellä siis nähdään! :)

Kuvia ei ole nyt laittaa, koska karvaton akita ei loista kameran edessä. ;D

Joulu tuli ja meni

Nyt on joulun pyhät vietetty ja syöty hyvin. Lilo sai lahjaksi pari pehmolelua ja tietty herkkuja ;)
Tänään on satanut lunta varmaan metrin verran ja Lilo nauttii mitä enemmän lunta on maassa, lähipäivinä pakkanen kävi -25 asteessa, mutta ei sekään Lilon menoa hidastanut ulkona. Lumesta on tosiaan kaivettu jäätyneitä pikkueläimiä mm. orva ja lintu.. Lilo sopisi johonkin tuntureille tai siperiaan etsijäkoiraksi, joka löytäisi lumen alle jääneitä :D

Kävimme myöskin eläinlääkärillä näyttämässä Lilon toista korvaa joka oli hieman tulehtunut. Korvaa täytyy nyt putsata hyvin ja laittaa korvatippoja aamuin illoin. Lilo piti kauhean metelin ell:ssä mutta antoi tehdä kaikki toimenpiteet ja oli reipas vaikka tärisikin kauhusta. Lilon ihosta otettiin teppinäyte, jossa ei ollut tulehdusta. Karvaa lähtee aivan kamala määrä ja iho kutisee, jonka seurauksena Lilo on raapinut rupia itselleen.
Vastaanotolla oli samaan aikaan valkoinen akitan pentu Hito, joka oli loukannut jalkansa leikkiessään. Näin Hiton aivan pikkuisena Nooralla käydessäni ja Hitosta on kasvanut aivan mahtava tyttö, todella kiltti ja sosiaalinen hännän huiskuttaja. :)

Lähden huomenna 12 päivän reissuun Espanjaan ja äitini hoitaa Liloa tämän ajan. Kun tulen reissusta niin käymme ell kontrollikäynnillä ja jos Lilo on terve niin se saa samalla rokotukset.

Lilon ja Aksun kuva on otettu pari viikkoa sitten Tiinalla... Lilon joulukuvat jouluaattona.